Opetussuunnitelma
No Comments Yet

Opetussuunnitelma

Opetussuunnitelma on perinteisesti määritelty opetuksen päämäärien ja tavoitteiden, opetussisältöjen sekä opetuksen organisoinnin ja -menetelmien ennakkosuunnitteluksi. Opetussuunnitelman teknisluontoisemmasta kehittämisestä kiinnostuksen painopiste on siirtymässä ja laajentumassa  opetussuunnitelman ymmärtämiseen laajemmin tieto- ja oppimisympäristönä. ( Goodson 1989, 13-25; Hlebowitsh 1997, 507-511; Pinar et al. 1995, 3-11; Hannafin & Land 1997. Nummenmaa, Karila, Virtanen & Kaksonen 2006)

Ongelmaperustainen opetussuunnitelma voidaan pelkistää tutoriaalien ympärille rakentuvaksi tieto- ja oppimisympäristöksi. Oppimisen ytimenä on tällöin tutoriaali eli ryhmäistunto, joka koostuu tavallisimmillaan 7-9 opiskelijasta ja tutoropettajasta. Istuntoja on 1-2 kertaa viikossa ja ne kestävät samassa kokoonpanossa aihekokonaisuuden ajan. (Poikela, E. 2001, 114.) Tutoriaalissa tietoa prosessoidaan, jäsennetään ja uudelleen käsitteellistetään (Nummenmaa & Virtanen 2003, 38). Toinen ratkaiseva elementti on istuntojen välinen itsenäinen opiskelu, jonka aikana opiskelijat hankkivat tietoa monista lähteistä. Yhteinen ja kaikille sama tiedonhankinta kohdistuu perustavaan tietokirjallisuuteen, jolloin tavoitteena on riittävän teoreettisen ymmärtämisen saavuttaminen. Täydentävää tietoa voidaan etsiä jakamalla tietolähteitä opiskelijoiden kesken, esimerkiksi haastattelemalla asiantuntijoita, hakemalla tietoa internetistä tai hankkimalla muuta kokemukseen perustuvaa tietoa. (Poikela, E. 2001, 114.) Virtuaalisia, verkkopohjaisia oppimisympäristöjä voidaan hyödyntää oppimisen ohjaamisen, aineistojen löytämisen, käsittelyn ja arvioinnin foorumeina (Poikela, S. & Portimojärvi 2004). Oppimista voidaan tukea myös luennoilla ja harjoituksilla.

Lähteet

Nummenmaa, AR., Karila, K., Virtanen, J. & Kaksonen, H. 2006. Opetussuunnitelma työyhteisön neuvottelun ja työssä oppimisen kohteena Teoksessa AR Nummenmaa & J. Välijärvi  (toim. ) Opettajan työ ja oppininen. Jyväskylä: Koulutuksen tutkimuskeskus. ss. 123-138.

Poikela E. 2001. Ongelmaperustainen oppiminen yliopistossa. Teoksessa Poi-kela, E. & Öystilä, S. (toim.). Tutkiminen on oppimista – ja oppiminen tutkimista. Tampere: Tampere University Press.  

Poikela, S. & Portimojärvi, T. 2004. Opettajana verkossa. Ongelmaperustainen pedagogiikka verkko-oppimisympäristöjen toimijoiden haasteena. Teoksessa V. Korhonen (toim.) Verkko-oppiminen ja yliopistopedagogiikka. Tampere: Tampere University Press. 

Nummenmaa, A-R. & Virtanen, J.(toim.) 2003. Ongelmasta oivallukseen. Ongelmaperustainen opetussuunnitelma. Tampere: Tampere University Press.

 



  Kommentit

 |  Katso historia  |
iStart-julkaisujärjestelmä - ConnectingTalents Oy
Copyright 2010 Probell ry
Rekisteriseloste | Käyttöehdot